• Johanna

Bengstonin energiahoitotutkimuksista

Kirjoitin Bengstonin tutkimuksista luvun kirjaani "Kvanttifysiikasta energiahoitoihin -fyysikon matka mieleen ja paranemiseen" vuonna 2016, olihan Bengston yksi kannustin itselleni tutustua tarkemmin energiahoitoihin. Halusin selvittää, mistä tutkimussarjassa oikein on kyse ja mitä tiede voi todella sanoa energiahoidoista, jos mitään. On ollut ilo huomata, että myös Suomessa Bengstonin tutkimuksista keskustellaan. Valitettavasti niitä on tulkittu myös väärin, kuten Juhani Knuuti uudessa kirjassaan. Pauliina Aarva pyysi minua kirjoittamaan vastaukseni Knuutin kirjan tekstiin Liinan blogiin, sillä hän oli saanut viestiä sekä minun että Knuutin kirjat lukeneelta Martti Rivinojalta, joka oli ihmetellyt kirjojen erilaisia taulukoita. Löydät tuon blogikirjoituksen täältä. Tähän alle keräsin tiivistetysti tietoa Bengstonin tutkimuksista, jos et ole niistä kuullut, ja miksi ne ovat niin merkittäviä. Lisää aiheesta voit lukea Kvanttifysiikasta energiahoitoihin -kirjastani.



Hiiret paranivat ensi kertaa ärhäkästä syöpämuodosta


Tohtori William Bengstonin hiiritutkimukset on 18 kontrolloidun kokeen sarja, jossa tutkittiin laboratoriohiirien paranemista erittäin ärhäköistä syöpämuodoista (mm. mammary adenocarcinoma, code: H2712; host strain: C3H/HeJ; strain of origin: C3H/HeHu). Kyseisen syöpämuodon tapauksessa kuolleisuusaste oli 100 %, yksikään hiiri ei ollut ennen näitä kokeita selvinnyt hengissä altistuttuaan kyseisille syöpäsoluille. Itseasiassa Bengston valitsi kyseisen syöpätyypin kokeisiinsa juuri siitä syystä, että sen käyttäytyminen oli hyvin tunnettua: aiemmissa tehdyissä yli 2000:ssa julkaisussa kaikki hiiret kuolivat päivien 14-27 välillä sille altistuttuaan. Kaikki hiiret olivat siis tähän asti kohdanneet varman kuoleman päivään 27 mennessä.


Hiiriä hoidettiin kokeissa Bengstonin kehittämällä energiahoitomuodolla (hands-on healing). Niitä hoidettiin 30–60 minuuttia päivittäin, kunnes hiiret olivat joko parantuneet tai kuolleet. Bengstonin kokeissa yli 90 % hoidetuista hiiristä parani ensi kertaa näistä tappavista syöpämuodoista.



Koe toistettu samoin tuloksin useita kertoja


Bengston on tutkinut energiahoitoa jo lähes 40 vuotta ja tähän mennessä hiiritutkimusten sarja käsittää yhteensä 18 koetta, jotka on tehty 8:ssa itsenäisessä instituutiossa, joista 4 on lääketieteellistä. Tulokset ovat olleet yhteneviä. Kokeissa on tutkittu rintasyöpää, sarkomia, luontaisesti ilmeneviä onkogeenisiä kasvaimia, immuunipuutteellisia hiiriä ja erittäin agressiivisiakin syöpämuotoja. Näiden lisäksi he ovat tehneet useita in vitro -tutkimuksia, joissa on tutkittu mm. Leukemia- ja rintasyöpäsoluihin vaikuttamista intentiolla. Kyseessä ei siis ole vain yksittäinen tutkimus, vaan usean tutkimuksen sarja, joiden tulokset ovat yhteneviä. Tutkimus on siis toistettu, jopa useamman kerran ja eri paikoissa tekijöinään eri henkilöitä.



Uskolla hoidon tehoon ei vaikuttaisi olevan merkitystä


Bengston valikoi tutkimuksen tekijöiksi tarkoituksella menetelmään kaikkein skeptisimmin suhtautuvia henkilöitä, sillä hän halusi karsia pois myös uskon vaikutusta. Useinhan sanotaan että vähintäänkin hoitajan on uskottava menetelmän tehoon sen toimimiseksi. Bengstonin tutkimusten mukaan uskolla hoidon tehoon ei näyttäisi olevan väliä. Hiirien ei voida ajatella uskoneen hoidon tehoon ja lisäksi hoitajina olivat kaikkein skeptisimmät. Itse asiassa näyttäisi jopa siltä, että skeptisyydestä on jopa etua lopputuloksen kannalta.



P-arvo ensimmäisessä tutkimuksessa 0,0018 (erittäin merkittävä)


Tehdyissä kokeissa osaa hiiristä hoidettiin ja näiden lisäksi oli myös kontrolliryhmä, jonka hiiret eivät saaneet hoitoa. Bengston havaitsi, että koejärjestelyssä myös kontrolliryhmän hiiriä paranee, jos ne ovat lähellä hoidettuja hiiriä, kuten samassa rakennuksessa. Kun hiiret vietiin toiseen kaupunkiin, kauas sekä hoidettavista hiiristä että hoitajista, paranemisia kontrolliryhmässä ei tapahtunut, vaan kaikki hiiret kuolivat.


Tilastollisen chi-neliö -testin p-arvo kertoo erosta hoidettujen ja kontrolliryhmän välillä. Jos p-arvo on alle 0,05, voidaan sanoa, että ryhmien välillä on olemassa merkittävä ero. Juhani Knuuti tarkasteli kirjassaan ensimmäistä Bengstonin aiheesta tekemää julkaisua, jossa käsitellään ensimmäistä neljää koetta ja ilmoittaa siinä p-arvoksi 0,40, mutta käyttää virheellisiä lukuja, joita ei löydy Bengstonin julkaisusta. Lisäksi hän jättää kokonaan ottamatta huomioon muualle viedyt kontrollihiiret.

Kuitenkin, jos käyttää oikeita Bengstonin julkaisun lukuja ja vaikka jättäisi ottamatta huomioon kontrollihiiret, jotka vietiin muihin tiloihin, p-arvoksi tulee 0,07. Tässä olivat siis mukana myös ne hiiret, jotka paranivat myös kontrolliryhmässä.


Kun mukaan otetaan myös muualle viedyt kontrolliryhmän hiiret, p-arvoksi saadaan jopa 0,0018 eli erittäin merkittävä ero hoidettujen ja kontrolliryhmän välillä! Myös nuo muualle viedyt kontrolliryhmän hiiret pitää tietysti myös ottaa mukaan laskuihin.



Eri ryhmien hiirten välille voi muodostua yhteys?

Bengston ehdottaa, että tietyissä tilanteissa ryhmien välille vaikuttaisi syntyvän yhteys, jota hän kutsuu resonanssiyhteydeksi. Hän mm. havaitsi yhteyden kontrolliryhmän hiirien paranemisen ja hoitajien tiloissa vierailun välillä. Jos hoidettavien hiirien ryhmän hoitajia vieraili kontrolliryhmän hiirien tiloissa, myös kontrolliryhmän hiiriä alkoi parantua. Saivatko myös kontrolliryhmän hiiret "vahingossa" hoitoa? Muodostuiko hoitajien kautta yhteys hoidettujen hiirten ja kontrolliryhmän hiirten välillä, ja kun toisessa ryhmässä tapahtuu paranemista, niin yhteyden kautta samaa tapahtuu myös toisessa ryhmässä?


Sattumalla hiirten paranemista kontrolliryhmässä (tai hoidettujen ryhmässä) ei voi selittää. Todennäköisyys paranemiselle sattumaltahan on täysin mitätön, jos tuhansissa (yli 2000 dokumentoitua tapausta) aiemmin tehdyissä kokeissa yksikään hiiri tätä ennen ei ole elänyt päivää 27 vanhemmaksi.


Ehkä kyseessä on ilmiö, joka pitäisi laajemminkin ottaa huomioon, kun yritetään erottaa ryhmiä toisistaan. Kahden ryhmän välille voi olla vaikeampi muodostaa eroa kuin olemme arvanneetkaan.


Immuniteetti kyseiselle syöpätyypille


Eräs seikka Bengstonin tutkimuksista on vielä mainittava: Bengston on myös havainnut, että uudelleeninjektoitaessa hiiret eivät enää saa sitä syöpätyyppiä, mistä ne on jo kerran hoidettu. Tämä viittaisi siis myös immuniteetin kehittymiseen.

Anomaliat voivat auttaa meitä ymmärtämään maailmaa paremmin

Bengstonin lähtökohta tutkimuksissaan on alusta lähtien ollut avoimen skeptinen. Hän julkaisee tulokset eikä esitä mitään väitteitä paranemisesta vaan luottaa dataan pyrkien ymmärtämään mitä se tarkoittaa ja kertoo ilman ennakko-oletusta tai pyrkimystä sijoittaa tuloksia johonkin tiettyyn kehikkoon.

Nähdäkseni neutraalisti tuloksiin suhtautuva tutkija ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että kyseessä on jotakin, mitä emme ymmärrä ja meidän pitäisi tutkia enemmän. Jos kaikki hiiret (=100%) aiemmissa yli 2000:ssa julkaisussa ovat kuolleet altistuttuaan kyseiselle rintasyöpämuodolle, ja Bengstonin tutkimuksissa ensi kertaa paranevat (hoidetuista yli 90%, osa kontrolliryhmän hiiristä samoissa tiloissa ja 0 % muualla), jotakin todella merkityksellistä täytyy olla siinä mitä Bengston tekee. Lisäksi vastaavat tulokset on toistettu useissa kokeissa samalla syöpämuodolla. Selkeästi hiiriä tuosta parantumattomasta taudista paranee ja lisäksi parantuneet hiiret ovat immuuneja samalle syövälle koko loppuelämänsä.


Tiedoksi myös Turpaduunarin sivuilla tehdään faktantarkistusta Knuutin kirjalle. Tähän mennessä (10.9.2020) virheitä kirjasta on löydetty jo 63.



Linkkejä


Bengstonin tutkimukset (Bengstonresearch.com)

Kvanttifysiikasta energiahoitoihin -kirja

Liinan Blogi - Valikoivaa ja vinoa raportointia Knuutin kirjassa

Turpaduunari - Kauppatavarana asennevamma



  • Facebook
  • Instagram
  • Twitter
  • Amazon
  • LinkedIn
  • YouTube

© 2020 Johanna Blomqvist

© 2020 Johanna Blomqvist